Miten selvitä arjessa, silloinkin kun asiat eivät suju kuten haluan? Osa 2

Alustus:

Niistä kipeistäkin ja kaikkein salaisimmista asioista avaudutaan naisten ”teehetkissä chatissä”. Näissä jaksoissa pohditaan elämän virtaa ja vastavirtaa sekä sitä, miten siinä kukakin selviää, jaksaa ja kokee iloakin. Tuloksena on syvällisiä, kauniita, elämänmakuisia oppeja ja neuvoja.

Mielen päällä on ajankohtainen kysymys, joka vastauksineen muotoutuu kiehtovaksi arjen tarinaksi.  Tarinassa on neljä naista ja neljä eri näkökulmaa.

Tätä meiltä kysyttiin: ”Kertokaa minulle, millaisia keinoja teillä on ihan jokapäiväisessä arjessa käsitellä/kohdata ne asiat, jotka eivät ole teidän hallinnassa?”

Blogi:

Näin meitä johdateltiin keskusteluun: Elämää ei voi liikoja kontrolloida, eihän? Voi suunnitella, tehdä valintoja ja ratkaisuja, sekä toteuttaa asioita parhaansa mukaan. Mutta elämän isoja asioita tapahtuu niin kuin tapahtuu. Moni asia menee toisin kuin on itse ajatellut. Tärkeintä olisi tehdä ne asiat, joille voi jotain ja olla ajattelematta asioita, joille ei voi tehdä mitään.

Osa 2, teehetki jatkuu

Katso myös osa 1

– Okei, olen myöhässä näiltä teekutsuilta.Jos tätä olisi kysytty vuosi sitten, niin vastaus olisi ollut todennäköisesti ollut erinäköinen. Silloin kuvittelin, että voin kontrolloida ympäristöäni ja asioita, niin ”supersuorittajan” tärkein keino oli hoitaa ongelmat kuntoon tai ainakin suunnitella niiden kuntoon laittamista

Sittemmin oon oppinut, että mikään ei ole, eikä oikeasti ollutkaan minun kontrollissani. Voin siis yhtä hyvin päästää irti ja heittäytyä ja luottaa siihen, että mua kannetaan. Sitä luo sitten itse itselleen valoa ja kiitollisuutta.

– Mä nykyään hengittelen syvään ja meditoin. Otan tyhjyydessä tilaa ja etäisyyttä tilanteeseen ja ne oikeat vastaukset sitten nousee, kun on sen aika. Kun mä tiedän, että voin kuitenkin ihan itse tehdä lopulliset päätökset, niin siinä rinnalla mulle on jopa toiminut se, että konsultoin vaikka tarot-kortteja. Ne jotenkin auttaa mun alitajuntaa löytämään oikeita polkuja.

– Hei ihana! Mullakin ollut enkelikortit käytössä ja keijuoraakkelikortit.

– Minä joskus vaikeina hetkinä olen pyytänyt suojelusta ja voimaa jopa minun esi-isiltä, kun elävät eivät ole aina sen lähempänä kuin kuolleetkaan. Olen kokenut saaneeni vaarihahmon vierelleni suojelusenkeliksi. 😅⚓️ Se auttaa! On tullut tarve kääntyä sisäänpäin, ja ehkä enemmän just voimaa sieltä esivanhempien sieluista. Se toimii paljon paremmin kuin että hakisi kenenkään hyväksyntää tai rakkautta tässä ajassa.

Luottamus

– Tää sopii ihan kaikkiin epävarmuustilanteisiin. On rentouttava jooga ja meditaatio. Ennen kaikkea tässä nousee esiin yks tärkeä teema: LUOTTAMUS. Oon puhunu itselleni kontrollista luopumisen vaikeudesta. Se on varmasti myös luottamusongelma. Oon viime aikoina hakenut tätä: luota siihen, että asiat joka tapauksessa menee niin kuin ne menee. Ei ole mitään takeita, että yhdestäkään ponnistuksesta olisi mitään hyötyä suuntaan tai toiseen.

– Niin se on, ei ole mistään takeita kellään oikeastaan missään elämän prosesseissa. Siksi täällä täytyy vaan mennä pitkälti luotolla, luottamuksen ja toivon varassa.

– Hyvää kohti ja on kiitollinen kaikesta mitä matkan varrella haaviin jää… Tekee ja toimii vaan askel kerrallaan. Hyvä tulee hyvän luo ja kyllä se ”palkinto” tulee jossakin muodossa aina! Kun katsoo taaksepäin, niin sitten käsittää. Ei tule pressa ojentamaan rintamitalia välttämättä mutta se voi olla jotain muuta ”siunausta” hyvästä yrittämisestä ja aikaansaannoksista. ♥️

– Olisiko niin, että ensin omalla elämänpolulla sitä pyrkiikin työntämään ikäviä asioita taka-alalle. Se on varmaan tärkeää oman selviytymisen kannalta, kunnes hyväksyy asiat osaksi omaa elämänkaarta ja miettii, miten huikeita oppeja on saanut. Ja lopulta on kiitollinen. Toisinpäin… Luottaa etukäteen siihen, että kannetaan ja että me eletään ystävällisessä universumissa, jossa meille halutaan hyvää. Kaikki menee aina parhain päin ja se kiitollisuus on olemassa siinä kaikessa. Se on huikeata jo ihan välähdyksinäkin. Sitä voi onneksi opetella lisää ja ne omat ajatuskulut voi muuttaa.

– Toi alku on ihan totta, että elämänkaareen kuuluu takaiskut ja huonot hetket. Mut just siks en allekirjoita jälkimmäistä, siis sitä että on muka olemassa inhimillinen universumi, joka on ystävällinen. Koska sitä on pahaa on ja se ei ole hauskaa, hyvää, kaunista, opettavaista tai kiitollisuutta aiheuttavaa. Se on selviytymistä, hyväksymistä ja uuden opettelua tai se voi myös tappaa.

Niin… Näkökulmia… Niitä on.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *