Haasteisiin varautuminen ennakolta

Miten oppia nousemaan silloin, kun elämä väistämättä koettelee? Resilienssiin eli muutoskykyisyyteen kuuluu keskeisesti sen hyväksyminen, että vaikeudet kuuluvat osana ihmiseloon. Elämän jatkuvassa pulssissa sisäänhengitystä seuraa väistämättä uloshengitys. Samoin helposti sujuneiden asioiden jälkeen vastassa voi olla kivikkoisempaa menoa. Tämä ajattelutapa auttaa normalisoimaan haasteita ihmisyyteen kuuluvaksi asiaksi. Näin vaikeimpina aikoina kaikki energia ei ehkä mene pelkästään sen suremiseen, miksi itselle kävi näin. Osa voimista voidaan valjastaa myös sen miettimiseen, miten kulloisessa tilanteessa kuitenkin voisi myös mennä eteenpäin. Hyväksymällä se, mitä kulloinkin eteen tulee, saa vastalahjaksi kykyä toimia.

Elämän karikoissa navigoinnin avuksi voi laatia resilienssisuunnitelman. Resilienssisuunnitelma on omia voimavaroja kartoittava ennakointityökalu. Ennakointi on ongelmanratkaisua tukevaa toimintaa. Jos erilaisia tapahtumavaihtoehtoja on mietitty etukäteen, katastrofin keskelläkään tilanne ei ole aivoille täysin uusi ja on ehkä helpompi mennä eteenpäin. Vaikka haastava tilanne olisikin täysin yllättävä, johonkin tilanteeseen mietitty suunnitelma voi toimia toisessakin tilanteessa.

Voit käydä kurkkaamassa videon resilienssisuunnitelman laatimisesta Finnish Wellbeingin Facebook-sivuilta https://fb.watch/6SduJbe-rx/ tai lukea suunnitelman tekemisestä lisää alta.

Resilenssisuunnitelmaa laadittaessa käydään läpi omaa resilienssihistoriaa. Mistä kaikesta tässä on jo selvittykään ja minkä kaiken varassa? Resilienssisuunnitelma auttaa huomaamaan ja valjastamaan nämä voimavarat tulevaan käyttöön. Jokaisella nämä voimavarat ovat yksilölliset. Koska voimavaroja nostetaan omasta historiasta ja nykytilanteesta, ei reslienssisuunnitelman teko ole ruusuisten tulevaisuuden visioiden maalailua tai kermavaahdolla kuorruttamista, vaan realistista omien voimavarojen huomaamista.

Resilienssisuunnitelman voi tehdä joko itselleen tai koko työyhteisölle. Resilienessisuunnitelmia voi tehdä myös useampiin eri tilanteisiin. Voi olla mielenkiintoista tarkastella, että muuttuvatko suunnitelmaan osa-alueisiin kirjattavat asiat suunnitelmasta toiseen vai pysyvätkö ne samana?

Suunnitelman osa-alueet ovat seuraavat:

• Tukijoukot

• Tekohengitystä (eli mikä voisi auttaa haastavassa tilanteessa tuoreeltaan)

• Tsemppaavat ajatukset, sanonnat, runot tai biisit

• Toimintasuunnitelma (eli miten voisi kaikesta huolimatta mennä eteenpäin pitkällä tähtäimellä)

Tukijoukkojen miettiminen vahvistaa ajatusta, että ihmisten ei ole tarkoitus pärjätä yksin. Kuka tai ketkä voisivat tukea haastavassa tilanteessa? Tekohengitys-kohdassa mietitään, mikä voisi auttaa ja lohduttaa silloin, kun muutos on tuore. Joskus jos tapahtuu jotain surullista tai traagista, ei itseltä tai toiselta voi vaatia juuri muuta kun että jaksaa hengitellä. Elämään kuuluu kuitenkin myös pienempiä muutoksia, jotka ärsyttävät, suututtavat tai lamauttavat hetkellisesti. Tällaisina hetkinä emme aika toimi kovin rakentavasti: voimme esimerkiksi käyttäytyä huonosti, ylensyödä tai -juoda. Resilienssisuunnitelman tekohengitys-kohtaan voi kirjata itselle sopivia, iskuja pehmentäviä keinoja. Avuksi voi ottaa omat arvot: miten tuoreen haasteen kanssa voisi olla niin, että kuitenkin toteuttaa samalla omia arvojaan? Tsemppaavat ajatukset, sanonnat, runot tai biisit muistuttavat itselle omasta elämänfilosofiasta. Mistä elämässä on ennen kaikkea kyse, ja mikä selviytymistä tuleva ajatus olisi hyvä pitää mielessä myös vaikeuksien keskellä? Toimintasuunnitelma-kohtaan kirjataan pitkän linjan tavoitteet. Minkälaisia askeleita voisi olla etukäteen ajateltuna tarpeen ottaa? Tässäkin pohdinnassa kompassina toimivat omat arvot. Miten omia arvoja voisi toteuttaa myös muuttuneessa tilanteessa?

Itsemyötätunto on yksi keino vahvistaa resilienssiä. Itsemyötatunnosta ajatellaan usein virheellisesti, että se on itsensä päästämistä helpolla. Neffin ja Germerin (2017) mukaan itsemyötätunto muodostuu kolmesta komponentista: ystävällisyydestä itseä kohtaan, jaetusta ihmisyydestä ja tietoisesta läsnäolosta. Neffin ja Germerin  mukaan on keskeistä huomata, että kärsimys kuuluu ihmisyyteen: olen ihminen, ja siksi kohtaan välillä haastavia tilanteita ja hankalia tunteita. Kun ihmisyyteen kuuluva kärsimys hyväksytään eikä sitä työnnetä pois keinolla millä hyvänsä, voi keskittyä olemaan tietoisesti läsnä ja olemaan itselleen ystävällinen myös haastavan tilanteen kuluessa.

Oman tukalan olon kohtaaminen on tärkeää, sillä ilman oman olon kohtaamista toimimme automaattisesti usein siten, että tukalan olon tullen alamme kritisoida joko itseämme tai muita ympärillämme. Kun pysähdymme huomaamaan olomme, antaa tämä pysähtyminen meille mahdollisuuden valita ja toimia myös toisin. Autopilotilta pois kääntyminen antaa mahdollisuuden sekä kohdata että lievittää, mutta myös ennaltaehkäistä ja muuttaa hankalaa olotilaamme. Nämä itsemyötätunnon työkalut liittyvät resilienssiin olennaisesti. Voisi ajatella, että itsemyötätunto on yksi työkalu muutoskykyisen ihmisen työkalupakissa. Itsemyötätunto voi näin johtaa korkeampaan kykyyn kohdata vaikeuksia lannistumatta. On tärkeää kohdella itseään hyvin myös silloin, kun jäämme yrityksistä huolimatta itse itsellemme asettaman tai toisten meille asettaman riman alle tai kun elämä potkii muuten päähän.

Lähteet:

Resilienssisuunnielman lähde: https://tools.positivepsychology.com/3-resilience-exercises-pack

Neff, K. & Germer C. 2017. Self-Compassion and Psychological Wellbeing. Teoksessa J. Doty toim. Oxford Handbook of Compassion Science. Oxford University Press.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *