Huipputiimin kivijalkaa rakentamassa, osa 2

Tämän päivän työelämässä muutokset ja stressin aiheet eivät todellakaan lopu kesken. Siksi olisi tärkeää oppia tulemaan toimeen stressin kanssa edes jotenkin sekä kasvattaa muutostensietokykyä. Resilienssin eli muutoskykyisyyden kehittämisessä on monesti kyse säätelykykyisyydestä  haastavien tilanteiden keskellä. Resilienssiä vahvistavat harjoitukset voidaan nähdä niin, että ne kasvattavat sietoikkunaamme siten, että emme luiskahda niin helposti yli- tai alivireystilaan. Sopivasta vireystilasta käsin yhteyteen pyrkiminen, toisen arvostava kohtaaminen, vuorovaikutus ja yhteisen toimintakulttuurin rakentaminen mahdollistuvat paremmin.

Kokemus siitä, että emme ole turvassa, heilauttaa meidät pois sopivasta vireystilasta. Jos emme koe olevamme turvassa, työpaikan yhteisöllisyyden kehittäminen ei ole ensimmäisenä mielessä, vaan toimintamme tähtää itsesuojeluun. Itsesuojelumoodissa meille voi tapahtua jotain seuraavista: voimme vetäytyä ja vaieta tai vastaavasti suuttua tai räyhätä, emme ehkä halua jakaa mielipiteitämme tai olemme haluttomia tarkastelemaan omaa osuuttamme. Ei ihmekään, sillä kokemus turvassa olosta on Rehnbäckin ja Pyykkösen (2020) mukaan mentalisaatiokyvyn edellytys. Mentalisaatiolla tarkoitetaan kykyä pohtia sekä omaa ja toisten ihmisten näkökulmaa ja kokemuksia. Turvattomiksi koetuissa tilanteissa alkukantaiset, selviytymiseen tarkoitetut hermoyhteydet aktivoituvat ja tietoinen ajattelu siirtyy taka-alalle. Turvallisuuden tuntee palattua aktivoituvat hermostomme kehittyneimmät osat sekä aivojen etuotsalohko. Tästä turvallisesta tilasta käsin ihminen on taas kykenevä korkea tason tiedonkäsittelyyn: symboliseen ajatteluun, ongelmanratkaisuun, luovaan ajatteluun, sosiaalisten yhteyksien luomiseen sekä oman ja toisten ihmisten mielentilojen pohdintaan.

Edellä sanottu vahvistaa ajatusta, että työpaikan muutoskykyisyyden kehittäminen täytyy tehdä turvasta käsin. Ehkä muiden resilienssin osa-alueiden kehittäminen on jopa vähän hyödytöntä, jos ei ole tunnetta psykologisesta turvasta, ja turvaton olo estää aivojen järkeilyyn liittyvien osien käytön?

Kuusiosaisen Hyvinvoiva huipputiimi -verkkovalmennuksen lähtee konkreettisin harjoituksin ja toimenpide-ehdotuksin liikkeelle juuri yhteisöllisyyden ja psykologisen turvan rakentamisesta. Ciaramicolin (2016) mukaan hermoston turvassa olon tila voidaan saada aikaan missä tahansa kohtaamisessa – tai olla saamatta. Miellyttävässä kohtaamisessa erittyvät serotoniinin ja oksitosiinin korkeat tasot vaikuttavat stressihormoni kortisolin vapautumiseen siten, että ihminen ei koe itseään niin stressaantuneeksi kun tilanteessa ehkä voisi olettaa. Toiset ihmiset voivat siis puskuroida stressin negatiivisia vaikutuksia! Työkalu, jonka avulla saavutetaan positiivisia muutoksia neurokemiassa on Ciaramicolin mukaan empatia. Empatia taas edellyttää hidastamista: kun voimme kuunnella toista aidosti ja tuomitsematta, voimme ehkä huomata, mitä toinen tarvitsee kokeakseen olevansa turvassa ja ymmärretty. Tämä on perusta aidolle ja vastavuoroiselle vuorovaikutukselle. Myös Myllyviita (2020) on saman asian äärellä kertoessaan Gilbertin sosiaalisen mielen teoriasta, jonka mukaan toiset ihmiset ja ennen kaikkea tulkintamme vuorovaikutuksesta vaikuttavat neurokemiaamme. Kun tulkitsemme, että meistä välitetään, saavat kiintymistä aktivoivat signaalit saavat aikaan oksitosiinin erittymistä. Päinvastainen tulkinta johtaa stressihormoni kortisolin erittymiseen. Lipponen (2020) kertoo professori Jane Duttonin tutkimuksista, joiden mukaan työpaikan merkitykselliset ihmissuhteet, joihin liittyy molemminpuolinen kokemus hoivasta ja arvostuksesta, auttavat kestämään työssä ilmeneviä hankaluuksia. Luemme arvostusta pienistä vihjeistä, toisten sanoista, ilmeistä ja eleistä. Lipposen mukaan kiire ja multitaskaaminen vaikeuttavat arvostuksen ilmaisua sekä sen lukemista toisten olemuksesta.

Työyhteisön resilienssiä tukevat siis toimintatavat, joiden seurauksena työyhteisössä on mahdollisimman vähän kiireen ja multitaskaamisen tuntua sekä mahdollisuus kokea hyväksyntää ja turvaa. Työturvallisuuslaitoksen Pelotta töissä -oppaan mukaan psykologisella turvallisuudella tarkoitetaan jaettua uskomusta siitä, että ryhmässä voi ottaa riskejä ja olla oma itsensä. Psykologisesti turvallisessa työyhteisössä jokainen voi tuoda esiin ideoita ja keskeneräisiä ajatuksia, kysyä kysymyksiä, nostaa esiin huolia, pyytää apua ja myöntää virheitä ilman, että joutuu pelkäämään tulevansa nolatuksi, vähätellyksi tai rangaistuksi. Psykologisesti turvallisessa työyhteisössä ei olla aina samanmielisiä. Lähtökohtaisesti konfliktit ovat hyvästä, koska ne voidaan nähdä erilaisina, kehittymään haastavina mielipiteinä. Mutta jos konflikteja ei osata käsitellä, jäävät ne hautumaan ja voivat uhata työhyvinvointia.

Hyvinvoiva huipputiimi- verkkovalmennuksessa pureudutaan psykologisen turvan mekansmiin ja yhteisöllisyyden voimaan tarkemmin, sekä ennen kaikkea, annetaan konkreettisia välineitä työpaikan psykologisesti turvallisen ja hyvinvointia edistävän toimintakulttuurin rakentamiseen.

Lähteet:

Ciaramicoli, A.P. 2016. The Stress Solution. Using Empathy and Cognitive Behavioral Therapy to Reduce Anxiety and Develop Resilience. Novato, Califormia: New World Library.

Lipponen, K. 2020. Resilienssi arjessa.

Myllyviita, K. 2020. Häpeän hoito.

Rehnbäck, K. & Pyykkönen, N. 2020. Työnohjaus tarvitsee mentalisaatiota. Työnohjauksen ammattilehti Osviitta nro 1/20, 15-19.

Kuvan lähde: Kuvapankki Shutterstock

1 ajatus aiheesta “Huipputiimin kivijalkaa rakentamassa, osa 2”

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *