Lattea läsnäolo

Törmäsin sattumalta käsitteeseen lattea läsnäolo. En muista, mistä sanapari tuli, mutta se jäi mieleeni kaikumaan. Latteasta tulee mieleen latte kahvi, laten ominaisuudet, suutuntuma, tuoksu ja koostumus. Vaikka monet pitävät latte kahvista, niin omaan makuun se on latteaa ja laimeaa.

Jäin pohtimaan sitä miten hyvin sanapari lattea läsnäolo kuvaakaan sitä, kun ollaan, mutta ei kuitenkaan olla hetkessä ja paikassa läsnä. Päätän heittää googlen pureskeltavaksi lauseen: Kun ei olla läsnä. Googlen haun tuloksena saan lukuisia vastauksia ja riittää että katson otsikot.

1. Mieheni on iltaisin kotona, mutta ei ole läsnä 2. Paikalla, mutta ei läsnä, neuvoja? 3. Kaikkea ei tarvitse osata, mutta läsnä pitää olla. 4. Läsnäolo ja tietoisuus. 5. Osaatko olla läsnä? 6. Läsnäolo ei ole vaikeaa, me kaikki osaamme jo olla läsnä. 6. Läsnäolotaidoilla parempi parisuhde. 7. Lapsi pyytää aikuista olemaan läsnä. 8. Henkilöstä, joka on jatkuvasti poissa ( ei ole läsnä), tulee nopeasti tarpeeton. 9. Yksi syy, jonka vuoksi naiset pettävät ja jättävät rakastamansa miehet. Mies ei ole henkisesti läsnä. 10. Näin esimies on läsnä työntekijöilleen.

Ensimmäiset kymmenen otsikkoa saavat minut tuntemaan syvää surua. Surua niistä hetkistä, jotka olen pikakelannut ohi olemalla latteasti läsnä. Kun tarkastelen mennyttä elämääni, niin huomaan, että niitä hetkiä on ollut liian paljon. Oma asiani on ollut tärkeämpi kuin toisen. Toisen puhuessa olen miettinyt vain sitä, miten vastaan. kun hän lopettaa. Miten saan oman ääneni kuuluville. Aamupalapöydässä olen selannut kännykkää ja ” muka kuunnellut”, mitä puolisoni kertoo. Olen nyökytellyt, droppaillut väliin kiinnostusta ilmentäviä sanoja: aivan, totta, näin se on, kiinnostava juttu.. jne. Olen askeltanut niin reippaasti, että en ole kiinnittänyt huomiota ympäristööni, luonnon ihaniin yksityiskohtiin, linnun ääniin, tuoksuihin ja muotoihin.

Kun palaan niihin hetkiin jälkikäteen, ne todentotta tuntuvat latteilta. Lattea läsnäolo ei jätä kirkkaita muistijälkiä, vaan pikemminkin fiiliksen, että elämässä ei ole tapahtunut mitään merkittävää. Mennyt näyttäytyy latteana ja sumuisena jatkumona, josta on vaikea löytää tarttumapintaa.

Surustani huolimatta, päätän antaa itselleni anteeksi ja hyväksyn lattean läsnäoloni oppiläksyksi. Ensimmäinen tärkeä asia minulle on ollut se, että kiinnitin asiaan huomiota. Huomasin, että latteaan läsnäolooni reagoivat myös ihmiset ympärilläni. Se teki minusta ihmisenä myös vähemmän kiinnostavan, vähemmän miellyttävän ja itsekeskeisemmän. En saanut suoraa palautetta, mutta tiedostan nyt, että palaute on tullut eleissä, ilmeissä, sanoissa kaikissa niissä hetkissä, joita en ole halunnut ” poissaoloni” takia rekisteröidä.

Toinen asia on ollut omat hiljentymis,- ja keskittymisharjoitukseni. Ymmärrän nyt, että ollakseen täysiä läsnä, tulee ensin osata olla itselleen hiljaa. Oma poukkoileva mieli tulee kesyttää, jotta jää tilaa olla toisen kanssa hetkessä. Mestariksi ei tulla hetkessä ja huomaan keskittymiseni edelleen harjailevan, mutta osaan jo useimmiten palata latteasta läsnäolosta täydempään. Olen myös alkanut huomioimaan ihmisiä, energiaa ihmisten paikalle tullessa tai vaikka ryhmän välistä tunnelmaa eritavalla kuin ennen.

Läsnäolon puute ja heikko keskittyminen vaikutti itselläni myös yleisesti muistini tilaan. Elämän eläminen pikakelauksella toi mukanaan sen, että aloin unohtelemaan enemmän asioita. Pistin sen silloin lähestyvän keski-iän piikkiin, mutta näin vuosien jälkeen voin huomata, että syy on ollut pikemminkin omassa käytöksessäni ja tavassani elää. Mitä paremmmin olen läsnä, keskityn ja pysähdyn hetkiin, sitä parempi muistini on.

Olen myös pistänyt merkille itsessäni nousevan tarpeen huomautella muille, kun he eivät ole kanssani hetkessä läsnä. Tekisi mieleni huutaa, laita kännykkä sivuun, laske kahvikuppi, pysähdy, tule tähän hetkeen, katso minua silmiin ja ole tässä samassa tilassa ja hetkessä kanssani. Läsnäolon kokemus on kuitenkin jokaisen luotava itselleen ja jokaisen on kuljettava oma polkunsa. Mielessäni voin kuitenkin kannustaa siihen ja jatkaa omaa harjoitustani.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.