Merkityksellisen ja tasapainoisen elämän salaisuus

Kehollasi on asiaa, pysähdy kuulemaan

Mistä elementeistä elämämme riittämättömyys, kiire tai toisaalta merkityksellisyys ja tasapaino koostuu? Pysähdytään hetkeksi sen äärelle, miten tähän tilanteeseen, tähän minuuteen ja tähän omaan todellisuuteen on tultu.

Havainnollistan ensin asiaa kahden henkilön kautta. Molemmat kuvaavat oman elämänsä todellisuutta. Molempien henkilöiden tausta, edellytykset ja olosuhteet ovat verrattavissa toisiinsa. Elämän merkityksellisyyden, tasapainon ja yhteyden kokemus on kuitenkin hyvin erityyppisesti värittynyt.

Henkilö 1

Elän omasta ytimestäni käsin itselleni täyttä ja merkityksellistä elämää. Peilaan itseä ympärillä olevaan maailmaan, enkä toisinpäin.

Minulla on rauha ja tasapaino itseni ja ympäröivän todellisuuden kanssa. Olen kiinni riittävän suurissa merkityksellisissä asioissa, joiden parissa toimiminen pitää yllä rakkautta elämään. Arjen tekeminen on omaa suunta tukevaa ja olen osa minulle tarkoitettua tarinaa.

Luonnollinen rytmi virtaa lävitseni ja osaan pysähtyä järkiperäisen ajattelun lisäksi toisenlaisen tiedon äärelle. Saan inspiraatiolleni siivet sisäisen tarpeen nostamasta vahvasta kutsumuksessa. Melodiani soi harmonisesti ja soinnut ovat yhteydessä kaikkeen. Olen oman elämäni VIP.

Henkilö 2

Koen juoksevani alati kiihtyvässä oravanpyörässä, jossa pyörää pyörittävät omat kasvavat vastuut ja velvollisuudet sekä ympäristön toiveet ja vaateet.

Kärsin työn, perhe-elämän ja oman ajan yhteen sovittamisen vaikeudesta ja suren sitä, että aikaa ei jää riittävästi kaikkein tärkeimpiin ja elämään eniten merkitystä tuoviin asioihin.

Koen riittämättömyyttä ja syyllisyyttä siitä, että en ehdi, en kerkeä, en pysty. Suoritukseni ei vain yksinkertaisesti riitä.

Olen kuitenkin oppinut optimoimaan ajankäyttöäni ulkopuolisten vaatimusten kautta, rahan ansaitsemisen ja kuluttamisen kautta. Suurin osa ajastani kuluukin siihen, että pyrin saamaan parhaan mahdollisen rahallisen korvauksen työmarkkinoilta, jotta voisin kuluttaa enemmän.

Ymmärrän, että ulkoisista ja suorituskeskeisistä tahoista ohjautuminen lisää pirstaleisuuden tunnettani. En vain tiedä, miten saan yhteyden luonnolliseen rytmiin. En edes tiedä, miten saan kosketuksen minuun, saati sitten muihin eläviin järjestelmiin.

Aika ei vain riitä…

Kokemus ja tulevaisuuden luominen

Miksi koemme todellisuuden niin eri tavoin, vaikka olemme samasta puusta veistettyjä, samojen ongelmien, ristiriitojen ja vastuiden piirtämiä, samassa elämäntilanteessa?

Oletuksena tässä tarinassa on, että pyrkimyksemme on päästä enemmän henkilön 1 olemiseen.

Henkilöllä 1 on rauha itsensä kanssa ja hän on pysähtynyt kuuntelemaan, mitä keho-mieli kertoo. Mutta miten päästä käsiksi minuun? Pysähtyä itseni äärelle, todella havaita, tuntea ja hyväksyä omat tarpeeni.

Keho-mieli ja Kehoaisti

Tarkastellaan asiaa keho-mieli-aspektin kautta. Tämä on tärkeä tiedostettava asia matkalla merkityksellisempään ja täydempään olemiseen.

Meille on opetettu, että kaikki on mielestä kiinni ja voimme ratkaista oman olotilamme vaikuttamalla ajatuksiimme, mieleemme. Historiamme ja oppimamme perusteella olemme olleet siis kiinnostuneempia ajatuksistanne ja mielestämme. Emmekä ole tiedostaneet, että olemme kokonaisuus ja keho ja mieli ovat erottamattomassa suhteensa toisiinsa.

Nykyään tiedämme, että keskittämällä huomiomme vain mieleen, saatamme päätyä epätasapainoon yhteisömme, maailman ja itsemme kanssa.

Hyvä uutinen on se, että tulevaisuutta omasta tilasta ei ole, se tehdään. Osallistut siihen, halusit tai et. Kun haluamme tulevaisuudestamme merkityksellisempää ja täydempää, voimme alkaa tietoisesti muuttaman sitä sellaiseksi. Kun syvennämme suhdetta kehomme viesteihin, itseemme, toisiin ihmisiin ja elinympäristöömme, muodostuu käsityksemme todellisuudesta täydemmäksi.

Me olemme tapojemme ja tekojemme summa. Tapojen muuttaminen on usein tietoinen päätös, ja on hyvä harjoitella asiaa, ennen kuin siitä tulee osa todellisuuttasi. Harjoitellaan siis sitä, miten ollaan omassa ytimessä. Miten ollaan rauhassa oman itsen kanssa, miten ollaan tilassa, jossa oma-aloitteisesti kehitetään kykyä vastaanottaa ja käyttää kokemuksellista ja intuitiivista tietoa?

Askel 1: Ole avoin

Ole avoin oman sisäisen maailmasi ja ulkoisen todellisuuden välillä virtaavaa vuorovaikututusta kohtaan.

Taustaa ja tiedettä: Kehoaisti ja kehon kuuleminen

Kehoaistien tutkimus on vielä suhteellisen nuori tutkimuksen ala, mutta nykyään tiedetään, että meillä on kehoaisti (interoseptio). Käytännössä interoseptio on aistihavainto kehon sisäisestä tilasta, erityisesti sisäelinten toiminnasta: sydämen lyönneistä, hengityksestä, ruoansulatuselimistön toiminnasta sekä kehon lämpötilasta.

Se viestii kehon yleisestä tilasta ja valmiudesta toimintaan – siitä, miten ihminen kullakin hetkellä voi. Tiedetään, että keho antaa meille paljon merkkejä itsestään, mutta emme aina huomaa niitä.

Todellisuudessa kehomme ja liikkeemme kommunikoivat välillä jopa paljon selkeämmin kuin sanamme. Kehomme sisältää myös luontaista älykkyyttä, joka saattaa olla tietoisen mielemme ulottumattomissa. Tietoisuuden ja ajattelun kehitys ei tapahdu vain aivoissa, vaan siihen tarvitaan koko kehoamme. Kehotietoisuuden vahvistamiseen liittyy myös paljon poisoppimista. Pitää ottaa etäisyyttä analyyttiseen mieleen, joka oli vuosien varrella kasvanut valtaviin mittoihin.

Kohti kuulemista

Askel 2: Pysähdy

Kuulet todelliset tarpeesi vain silloin, kun todella pysähdyt kuuntelemaan. Jos jatkat juoksua tai jopa kiristät tahtia pysähtymättä, et yksinkertaisesti ehdi kuulla kehosi viestejä. Ääni on liian hento tullakseen kuulluksi itse tuottamasi melun läpi. Pysähtymisen kautta alamme myös automaattisesti optimoimaan ajankäyttöä siten, että se tukee omia tarpeitamme ja sitä, että pysähdymme uudelleen ja uudelleen.

On olemassa erinomaisia tapoja ja harjoituksia, jotka auttavat pysähtymään ja hiljentämään mielen ääntä. Melua tulee hiljentää, jotta todella kuulisimme, mitä minulla itselläni on asiaa itselleni. Tietoinen pysähtyminen, keholliset rauhoittumiseen tähtäävät harjoitukset, jooga, hengitysharjoitukset, luonnossa kävely ja kuvaaminen sekä meditaatio ovat itselläni toimineet parhaiten.

Matka tähän pisteeseen on kuitenkin ollut vuosien mittainen ja alkanut käytännössä nollasta. Siitä, että olen tiedostanut sen, että minulla on keho ja mitkä sen ääriviivat ovat. Tiedostanut hengityksen kulkemisen kehossani, linjan jalkapohjista päälakeen. Olen ottanut hetkiä, jolloin työnnän analyyttisen mielen taustalle. Sen jälkeen harjoitellut tietoista mielen hiljentämistä, ajatuksista irti päästämistä. Uskon, että usealla on tähän paremmat lähtökohdat kuin minulla, ja matka tuloksiin on lyhyempi. Kuitenkin tällä reissulla matka on yhtä tärkeä kuin päämäärä, ja matka on ikuisesti jatkuva ilon, rauhan ja seesteisyyden lähde.

Kun taitoja on harjoitellut, niin ne ovat muodostuneet tavoiksi ja osaksi todellisuutta, eikä rauhoittumisen tilan eteen tarvitse pinnistellä enää niin paljon. Pysähtymisen kautta alat kuulla mitä keho-mielellä on asiaa sinulle.

Ei mitattavaa tietoa

Tämä asia on vaikea käsittää, koska sitä on hankala mallintaa tai mitata. Ne kaikkein olennaisimmat asiat eivät kuitenkaan ole mitattavissa tai todennettavissa perinteisillä kvantitatiivisilla tavoilla tai loogisen päättelyn kautta.

Se, että kehomme kertoo meille tärkeää tarinaa ja että olemme osa jotain meitä käsittämättömästi suurempaa, on asia, jonka voi aistia, kokea ja tuntea, mutta ei meidän tuntemimme menetelmin mitata.

Omaan itseen pysähtyminen on heittäytymistä, luottamista, pysähtymistä ja kontrollista luopumista. Se on jotain päinvastaista kuin se, mihin usein olemme tottuneet. Luottamusta siihen, että olennaisimmat asiat nousevat pysähtymisen ja hiljentymisen kautta, ei pakottamalla tai suorittamalla.

Esimerkki havainnollistaa kahta eri tapaa, jotka kumpikin ovat tärkeitä hyvinvoinnin kannalta

Liike on tärkeää ja kehomme on tehty liikkumaan säännöllisesti

  • Minulla on tavoite juosta viisi kilometriä metsäpolkua. Aikaa koko reissuun ei saa mennä liikaa. Minulla on aikataulu. Tavoitteeni on kohottaa kuntoa ja tiedän, että on tärkeää ulkoilla. Se on terveydelleni hyväksi.

Aivoilla pitää kuitenkin olla välillä lupa levätä ja ajatuksilla ja tunteilla mahdollisuus vaeltaa ilman päämäärää. Aisteille on annettava mahdollisuus kokemukseen. Se vahvistaa kehollista kokemusta ja muistoa. Luonto toimii hyvänä inspiraationa

Pysähdyn luontoon olemisen äärelle

  • Minulla on hetki itselleni ja kaipaan hiljaisuutta. Menen kävelylle metsään. Laahustan hitaasti ja katson mitä luonto minulle kertoo. Kuulen lintujen laulun ja tuulen huminan. Pysähdyn. Hengitän, annan kaiken valua mielestäni vihreälle sammalelle, kylmät väreet kulkevat lävitseni, kiitollisuus kaiken kauneudesta täyttää minut. On vain tämä hetki, ja tämä hetki on hyvä ja täysi itsessään.

Kun pysähdymme olemaan, tutkimme kehomme ja mielemme välistä yhteyttä, olemme todellisella itsensä löytämisen matkalla. Se on prosessi, jossa keho tulee tietoisemmaksi itsestään, palautuu paremmin, tukee läsnäoloa, vauhdittaa intuitiota ja vahvistaa myös tietoisuuttamme. Kokeile vaikka.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *