Mitä kanavia pään sisäinen radioni soittaa?

Oma melodia – blogisarjassa pysähdytään sellaisten oivallusten äärelle, jotka ovat johtaneet kohti tasapainoisempaa elämää.

Asiakas haluaa jakaa seuraavan oivalluksen inspiraatioksi muille:

“Omien ajatusten tutkailun merkitys on avautunut minulle pikku hiljaa. Aluksi en ollut kovin innoissani siitä, pidin sitä turhana märehtimisenä. Mentaliteellttini oli, että vanhoja on turha muistella, positiivisesti eteenpäin vaan! Eihän itselleni ollut edes tapahtunut oikeasti mitään erityisen traagista.

Myöhemmin olen ymmärtänyt, että välttelin vanhojen muistelua syystä. Mielen liikkeiden saloja opiskellessani törmäsin harjoitukseen, jossa mietittiin, minkälaisia tarinoita itsestä kerrottiin lapsena ja miten nämä tarinat elävät itsessä tänä päivänä. Harjoitus tuntui ahdistavalta sisäisestä lapsestani, joka on monessa mielessä joutunut lapsuudessa pärjäämään liiaksi oman itsensä varassa. Tuntuu jopa hävettävältä sanoittaa sitä, että ei aina ole ollut huolenpidon arvoinen. Toisaalta vasta tällaisten harjoitusten kautta lisääntyi ymmärrys siitä, että ei ole ihmekään, että vaativuutta ja suorittamista on rakentunut osaksi omaa persoonaa oman kelpaamisen varmistelemiseksi. Ja ennen kaikkea, aikuisena voi harjoitella toimimaan myös toisin ja voi jopa aikuisen ymmärryksellä nähdä menneisyydessä todisteita myös toisenlaisesta, kelpaamisesta ja riittämisestä.

Ajatuksemme ovat kaikki kaikuja jostakin. Toisinaan, jos malttaa pysähtyä omien ajatusten äärelle, voi jopa jäljittää ajatusten alkuperän jonkun sanomaksi. Menneisyyden tapahtumat ja keskustelut ovat ikään kuin eri radiokanavia. Radiokanavan ”volyymia” voi kuitenkin säätää, tai vaihtaa kokonaan kanavaa. Itselle vahingollinen kanava/ajatuskela ei näin katoa minnekään, mutta aina voi yrittää säädellä sitä, mitä kanavaa kuuntelee ja millä volyymilla. Menneisyydessämme meitä kaikkia on määritelty monin sanoin. Me kaikki olemme monia asioita yhtä aikaa. Aina voi vähän yrittää ajatella, mitkä näistä määrittelyisä ja ajatuksista rajoittavat tai auttavat itseä tänään.

Jos on vuosikaudet pyörittänyt jotain ajatuskelaa, sen muuttaminen ei käy käden käänteessä. Eikä sen tarvitsekaan käydä. Varsinkin stressaavassa tilanteessa vanhat tutut ajatukset lähtevät helposti pyörimään. Kun uskaltaa pysähtyä, voi huomata, mitä kaikkea omassa päässä pyörii – ja että ajatuksiaan ei aina kannata uskoa.”

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *