Oma pysähtyminen, stressin hallinta ja rauha

Polskintaa pinnan alla.

Kaikki tärkeä tuntui tapahtuvan pinnan alla nahkojeni sisäpuolella, ei ulkopuolella. Se, millä oli aidosti merkitystä, lähti liikkeelle sisältä päin. Olin aiemmin kiinnittänyt huomioni kaikkiin itseni ulkopuolella tapahtuviin asioihin.

Kaikkeen siihen, mikä liikkui, piti ääntä ja aiheutti toimintaa ympäristössäni. Olin epätoivoisesti ankkuroitunut milloin mihinkin ulkopuoliseen tapahtumaan ja hakenut tasapainoa milloin mistäkin yksittäisestä virikkeestä tai isommasta hyvinvointisuuntauksesta. Niitä tyylisuuntauksia, ismejä ja opettajia tuntui olevan joka päivä enemmän. Oli vaikea tunnistaa, mikä niistä olisi itselle paras.

Mikä optimoisi tasapainoa, auttaisi pysähtymään ja pysähtymisen kautta rentoutumaan? Sitä minäkin tavoittelin. Jotain optimaalia, joka piirtyi mielessäni modernin hyvinvoivan, tasapainoisen ihmisen ideaalikuvaksi. Shoppailin erilaisten suuntauksien markkinoilla, joihinkin syvennyin enemmän, toiset hylkäsin nopeasti.

Olin kauhuissani ajatuksesta, että minun tulisi harjoitella vuosia ja vuosia, ennen kuin voisin saavuttaa mitään. Eteeni nousi monta kertaa erilaisia portaita ja tasoja, joita pitkin tulisi kiivetä ja jokaisella tasolla odottaisi palkinto, joka sisältäisi edeltäjäänsä herkullisemman tilan.

Se oivallus syntyi jonain hiljaisena ja pysähtyneenä hetkenä. Ymmärsin, että kaikki puhuvat samasta asiasta. Se oivallus on ollut yksi merkityksellisimmistä. Sinä hiljaisen hetkenä ymmärsin, että vaatimukset ja odotukset on lisätty sanakerroksina erilaisten tyylisuuntien päälle.

On sanotuksia ja tyylisuuntia, on oppeja ja on ihmisten mielipiteitä. Kaikki tiet kuitenkin vievät kohti omaa keskusta. Miten lohduttava oli se tieto, että kaikki tärkeä oikeastaan onkin jo meissä itsessämme. Pitää vain löytää polku ulkoa sisään. Omaan pysähtymiseen ja omaan hengitykseen. Maailman yksinkertaisimman asian äärelle. Omaan hengitykseen. Istuin alas tuolille, suoristin selän ja asetin jalat tukevasti lattiaa vasten. Suljin silmäni ja aloitin ja laskemaan sisään ja uloshengityksiä. Neljä sisään ja neljä ulos. Siinä se oli, ensimmäinen askel pysähtymiseen. Sen jälkeen stressin hallinta parani ja lopulta, harjoittelun tuloksena. Rauha! 

Lisää kokemuksia ja harjoituksia täältä 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.