Parempaa palautumista riittämisen kautta

Palautuminen ja riittäminen kulkevat usein käsi kädessä. Oletko pohtinut, mitä sinussa tapahtuu, kun ajatus kelpaamattomuudesta iskee?

Mieti tilannetta, että olet koulutuksessa, jossa harjoitellaan taitoa, joka ei missään nimessä kuulu vahvuuksiesi joukkoon. Koska harjoittelet asiaa, voit välillä jäädä muista jälkeen, joutua yrittämään kovemmin kuin jotkut tai voit saada kurssin opettajalta erityistä huomiota. Mitä kaikkea ajatus tällaiseen koulutukseen osallistumisesta sinussa herättää?

Alla olevaan taulukkoon on hahmoteltu joitakin ajatusvaihtoehtoja. Kognitiivisen käyttäytymiskolmion mukaisesti ajatuksista herättävät myös tunteita ja johtavat tietynlaiseen toimintaan.

AjatusTunneToiminta
Toivottavasti kukaan ei huomaa, etten osaa vielä tätä. Arvasinkin kyllä, että tässä tulee käymään näin.HäpeäVetäytyminen
En halua paljastua osaamattomaksi ja tyhmäksi.HäpeäSuorittaminen, väksin vääntäminen. Harjoittelen asiaa kotonani yksin lisää, niin osaan sitten hyvin seuraavalla kerralla.
Aika jännää, miten hankalaa tämä voi olla.Uteliaisuus, oppimisen iloKokeilemisen rento jatkaminen. Ajatuksena, ettei kai kukaan voi osatakaan ensimmäisellä kerralla.
Onpa huonosti järjestetty koulutus. Materiaalien olisi pitänyt olla selkeämpiä ja laadukkaampia, sitten olisin onnistunut.Ahdistus, vihaSyyttely, hyökkäys
Tuntuupa hankalalta. Onko uuden oppiminen aikani arvoista?PuntarointiPuntaroinnin seurauksena arvojen mukainen toiminta, joko hankalan mutta hyödyllisen asian harjoittelun jatkaminen tai harjoittelun lopettaminen.

Kuten yllä olevasta kaaviostakin on luettavissa, omat ajatuksemme saavat usein aikaan stressiä ja voivat uhata hyvinvointiamme. Jos jatkuvasti koemme, ettemme oikein riitä, palauttavat harjoitukset toimivat ehkä vain laastarina ja pika-apuna. Joustavaan, hyvinvointia tukevaan ajattelutapaan kuuluu monesti ajatus kelpaamisesta ja riittämisestä.

AjatusTunneToiminta
”Oppimassahan me kaikki ihmiset täällä ollaan.”
”Ei täällä kukaan valmiiksi tule.”
Levollisuus
Yhteinen ihmisyys Armollisuus
Toisten puoleen kääntyminen.
Väkisin vääntämisen lopettaminen. Vääränlaisesta sinnikkyydestä luopuminen.

Ajatukset ovat vain ajatuksia, mutta kun ajatus toistuu riittävän monta kertaa, siitä muodostuu uskomus. Avolan ja Pentikäisen (2019) mukaan uskomukset ovat aivojen neuroni-synapsi-yhteyksiä, joita on toistettu niin usein, että ne ovat aivoille kaikkein energiatehokkaimpia ajatuksia. Koska aivojen toiminnan keskeisimpiä periaatteita on juuri energiatehokkuus, tutut hermoradat aktivoituvat helposti. Ajatellaan niin kun on aiemminkin ajateltu. Ajatusten latu on ikään kuin valmiiksi tallattu. Tämän takia myös erilaiset harjoitukset, jossa lähdetään tietoisesti haastamaan näkökulmiamme, voivat tuntua työläiltä tai jopa lapsellisilta. Eihän tässä nyt todellisuudessa ole kuin yksi oikea tai järkevä tapa ajatella!


Uskomusten muuttaminen onkin hidasta ja aikaa vievää puuhaa. Yksi kokeilukerta ei vielä avaa aivoihin kummoistakaan latua. Jo olemassa olevan, ehkä valtatien laajuiseksi paisuneen polun haastaminen vaatii paljon toistoja ja harjoittelua.

Jos lähdemme parantamaan elämäntapojamme ja kohottamaan kuntoa, ymmärrämme automaattisesti, että tällainen projekti ei voi edetä vain teoriaa lukemalla. Tarvitaan tekoja ja sitoutumista: esimerkiksi parempia valintoja ruokakaupassa, unen vaalimista ja säännöllistä liikuntaa. Takapakkien hyväksyminenkin kuuluu asiaan. Uskomusten muuttaminen vaatii samanlaista hihojen käärimistä ja sitoutumista kuin elämäntaparemonttikin. Neuroplastiset aivoihimme voi avautua uusia ajatusten polkuja, kunhan vain harjoittelemme sitkeästi. Finnish Wellbeingin palautumisvalmennuksissa on mahdollista pysähtyä oman mielen ja uskomusten äärelle. Tämä pysähtyminen voi olla merkittävää: kun tarinamme itsestämme tai maailmasta alkaa muuttua, voi elämäkin muuttua.

Ajatusten ja omien totena pitämien asioiden haastamisen harjoittelussa tarvitaan sensitiivisyyttä, aikaa ja ennen kaikkea omaa halua ajatusten tutkimiseen. Myös hyväksyntä on tärkeää. Jos huomaa, että on vuosikaudet elellyt elämäänsä jonkun vahingollisen uskomuksen varassa, voi puhella itselleen esimerkiksi seuraavan kaltaisesti: Ei toisaalta ihmekään, että minulle on muodostunut tällainen uskomus, olen ehkä
tarvinnut sitä selviytymiskeinoksi elämän kuluessa. Nyt kuitenkin huomaan, että uskomus ei tue hyvinvointiani ja saa aikaan hankalia tilanteita. Voisinko tietoisesti tuoda uskomukseni rinnalle jonkun rakentavamman uskomuksen ja harjoitella toimimaan myös tämän uuden uskomuksen mukaisesti tiedostaen kuitenkin sen, että uuden opettelu vaatii paljon aikaa ja toistoja sekä sen, että stressaavassa tilanteessa palaan kuitenkin helposti toiminaan vanhan tutun uskomuksen mukaisesti.

Pohdittavaksi:

•Missä kaikissa tilanteissa koet itse riittämättömyyttä?

•Minkälainen on opittu tapasi reagoida riittämättömyyden tunteeseen? Tuleeko sinusta marttyyri, suorittaja, rupeatko pätemään vai hyökkäätkö? On mahdollista toimia myös toisin, kunhan ensin tiedostaa oman tavallisimman reagointitavan.

•Missä kaikissa tilanteissa voisit harjoitella joustavampaa ajattelutapaa?

•Missä tilanteissa ja kenen seurassa ajattelutavan harjoittelu voisi olla helpointa?

•Missä tilanteessa ja kenen seurassa olet epävarmin omasta riittämisestäsi ja luiskahdat helposti vanhaan, opittuun toimintatapaan?

Lähde: Avola, P. & Pentikäinen, V. 2019. Kukoistava kasvatus. Positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisen hyvinvointiopetuksen käsikirja.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *