Sointumatkani

Makaan alustan päällä selälläni tunnelmallisessa salissa muutaman muun rentoutujan kanssa. Sointukylpy on minulle uusi kokemus, ja odotan sitä mielenkiinnolla. Olen varustautunut seuraavaan puolituntiseen pukeutumalla mukaviin, pehmeisiin vaatteisiin. Villasukat lämmittävät jalkojani ja kevyt viltti peittää minut varpaista melkein kaulaan asti. On hyvä olla.  

Ohjaaja kertoo aluksi käytännön asioita ja esittelee soittimet: äänimaljat ja ison gongin. Hän kertoo myös, mitä tehdä, jos maljojen äänet tuntuvatkin jossakin vaiheessa rentoutusta epämiellyttävältä. Tarvitseeko olla jähmettyneenä samaan asentoon (ei tietenkään). Mitä rentoutujan tulisi tehdä rentoutuksen aikana (ei mitään!). Saa nukahtaa. Päällimmäisenä mieleeni jää, että mihinkään ei ole nyt kiire. Saa vain olla. Ei tarvitse yrittää tietoisesti rentoutua. Tämähän alkaa kuulostaa hyvältä!

Pian äänimaljat alkavat soida. Sointi on tasaista, kaunista ja jotenkin lohdullisen lempeää. Ajatukseni kiinnittyvät maljojen soinnin mukaan – niiden välillä kirkkaaseen ja välillä syvempään huminaan ja kuminaan. Juuri kun olen tottumassa maadoittavaan sointiin, kuulenkin kirkasta, kaunista helinää. Jostakin mieleeni nousee mielikuva singahtelevista sadepisaroista. Samassa jatkuukin taas matalampi sointi, joka saattelee mieleeni mielikuvan autiomaasta. Mistähän mieleni sopukasta sekin ilmestyi? Pian tätä lähtee säestämään vielä syvempi sointi, jonka voin melkeinpä tuntea värähtelynä kehossani. Ääni on uskomattoman syvä ja pian se on lempeästi täyttänyt koko tilan soinnillaan. Äänimaailma on yllättävän rikas. Vielä hetken tilassa viipyiltyään kumein ääni lähtee vaimenemaan, antaen tilaa jo alussa kuulemalleni rauhallisesti soivalle maljalle. Yhtäkkiä onkin täysin hiljaista.

Vielä hetken saan levätä aloillani havainnoiden tuntemuksiani. Oloni on raukea. Todellako nukahdinkin pieneksi hetkeksi? Ainakin tuntui siltä, että ajelehdin jossakin unen ja valvetilan rajamailla. Jossakin vaiheessa päästin irti havainnoinnista ja olin vain.

Sitten kirkas ääni helähtää. Ohjaaja kehottaa meitä pikkuhiljaa palailemaan tähän aikaan ja paikkaan, kaikessa rauhassa. Havahdun siihen, että mieleni on hiljainen – näin hiljainen se ei ole ollut pitkään aikaan. Tunnen itseni levänneeksi.

Haluaisitko kokeilla sointumatkaa?. Voit tilata sen täältä

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.