Tunteet tulevat ja menevät. Tartunko kiinni, vai annanko mennä?

Alustus:

Niistä kipeistäkin ja kaikkein salaisimmista asioista avaudutaan naisten ”teehetkissä chatissä”. Näissä jaksoissa pohditaan elämän virtaa ja vastavirtaa sekä sitä, miten siinä kukakin selviää, jaksaa ja kokee iloakin. Tuloksena on syvällisiä, kauniita, elämänmakuisia oppeja ja neuvoja.

Mielen päällä on ajankohtainen kysymys, joka vastauksineen muotoutuu kiehtovaksi arjen tarinaksi. Tarinassa on neljä naista ja neljä eri näkökulmaa.

Tätä kysyttiin: Kun sanotaan, että tunteet tulevat ja menevät, ihminen pysyy tai että tunteesi eivät ole sinä, niin mitä tämä tarkoittaa? Miten tunne ja sen kokija ovat erillisiä? Voiko tunteen ottaa hetkeksi “päälle” ja laittaa sitten pois, kun pitää tehdä muita juttuja? Kun tunteet pitää kuitenkin käydä läpi, niin voiko sen tehdä kevyesti?

– Hyvä kysymys. Ensimmäisenä tulee mieleen tämä: ajatukset tulevat ja menevät kuin poutapilvet mielen taivaalla, sanoo Eckhart Tolle. Niihin ei tarvitse tarttua. Ajatukset synnyttää tunnereaktioita. Sen takia kaikki ahdistavat ajatukset tms., joita tulee päähän, nehän synnyttää reaktioita.

Pitääkö takertua tunteeseen?

– Mun mielestä ei tarvitse tarttua niihin. Ajatusten yläpuolelle voi hypätä. Siellä ei ole kärsimystä, se on tämä hetki. Ajatukset ja niistä syntyvät tunteet voi tulla kehomuistista myös eli ei pääkopasta, eikä se ole välttämättä totta. Miksi antaa siis niiden hallita sua?

– Jos haluaa, sinne voi alkaa syöttää sivusta muuta informaatiota: affirmaatioita tai sitten jokin teko, jolla sä muutat sen ajatuksen.

– Tunteen voi myös laittaa syrjään ja sitten ottaa oma tietoinen aikansa, kun käsittelee tunnetta. Jos juristit ja lääkärit menisi tuolla tunteiden vallassa niin mitään ei tapahtuisi, ihmishenkiä ei pelastuisi.

– No joo, Ihan pedagogin suulla puhuu tuo Tolle (jos nuo edelliset oli siltä). Samaa nimittäin opetetaan varhaiskasvatuksessa. Nimetään tunne ja muistutetaan, että se on vain tunne joka menee ajallaan ohi ja sen kanssa selviät. Ja katsopa kuinka kivat värit taivaalla tms., huomion muualle kiinnittämistä ☺️

– Käytännössä kuitenkin olemme erilaisia: toiset kokee tunteita voimakkaammin, toiset käsittelee eri tavalla jne. Kuitenkin se yleinen käsitys on varmaankin se, että pitäisi pyrkiä jotenkin hallitsemaan tunteensa. Toinen hallitsee kieltämällä, toinen käymällä ne läpi täysiä eli ”loppuun”, toinen saamalla jonkun selityksen ja malleja opuksista.

– Ehkä joku “aikuisempi” tunne, kuten huoli tai epävarmuus tai epäonnistumisen pelko tai vaikka sydänsuru ovat vähän vaikeampia. Miten ihmeessä ne voi hyväksyä ja käsitellä, ja sitten kuitenkin osata olla niin etäällä näistä kokonaisvaltaisista ja tosistakin asioista?

– Niin, että ne eivät muodostaisi koko arkea… En tiiä, saako tästä sen pointin kiinni..

Tunnesäätely

– Tää on niin pinnalla nyt. Tunnesäätelystä oon kirjottanut opinnoissani. Elämämme laatu riippuu kyvystämme säädellä tunnekokemuksiamme tilanteiden edellyttämällä tavalla. Se on jopa tärkeämpää kuin terveys. Se, että tiedostaa vaikutusmahdollisuudet. Miten voi toivottaa tervetulleeksi kaikki tunteet ja olla läsnä niiden kanssa? Koemme osan tunteista vaikeina, sietämättöminä ja haluamme päästä niistä eroon.

– Voi ruokkia, rikastaa, pitkittää ja rauhoittaa, mutta ei poistaa. Eli hyväksyä se, että ei ole mitään keinoa päästä eroon tunteista. Pitää olla niiden kanssa ja hengittää. Positiivisuus voi myös olla defenssi, eli kieltää itseltään tunteita. Voi kasvattaa kykyä sietää omia ja toisten tunteita ja tunnetiloja. Tunteet ei ole faktaa, voi kehittää kykyä reflektoida ja ihmetellä.

– Voi varmistaa, että on kosketuksissa omiin tunteisiinsa. Mielentäminen eli mentalisointi on yksi keino. Ymmärretään, että oma mielentila ja kehollinen tila eli vointi vaikuttavat suuresti havainnointikykyyn. Keho-mieli-yhteyden kehittäminen auttaa myös tunnesäätelyssä.

– Echard Tollen kirja on loistava ja suosittelen myös kaikille. Mä vaan itse ”mokasin” sen kanssa ja harjoittelin läsnäoloa ja tunnesäätelyä aktiivisesti poistamalla tunteita. Varsinkin niitä kipeitä juttuja. Onnistuinkin, mutta se ei ole oikein. Siinä kovettuu ja kyynistyy. Tulee joustamattomaksi. Siitä sitten on pitänyt palata sinne ihanaan ja kamalaan tunteiden maailmaan..

– Todella hyviä ajatuksia! Olla läsnä tunteen kanssa, mutta samalla säädellä, esim. rauhoittaa tai kyseenalaistaa/reflektoida. Jossakin oli, että tunteen takana on jokin tarve, vaikka kaikkiin tarpeisiin ei aina saa tyydytystä.

– Ja kyllä toi “positiivisuus voi olla defenssi”! Aamen. Eikä varmaan vähiten tämän nykyajan lukuisan self-help-kirjallisuuden tai bisnesajattelunkaan (“ole oman elämäsi toimitusjohtaja”) myötä…

– Toi sun oma kokemus on valaiseva! Itse olen kanssa tällä hetkellä pyrkinyt olemaan ajattelematta asioita, joihin en voi vaikuttaa. Siinä kuitenkin helposti lipsuu myös tunteiden kieltämiseen.

Tasapaino kaikessa rocks!

– Huoh! Itsensä ja omien ajatus/tunnejuoksujensa tarkkailu on niin täyspäivästä hommaa ja voimavaroja vievää, että taitaisin joutua jäädä päivätyöstä pois, että voisin ihan zeninä ja järkevänä painella menemään ja tutkailla tuntojani.

– Itsensä kehittäminen on kyllä tärkeää ja vääjäämätöntäkin käytöksen ollessa haitallista itselle tai toisille, mutta mä yritän mennä tilanne kerrallaan. Arjen tilanne. Että juuri siinä tilanteessa pyrin toimimaan näin.

– Yhtäkkisiä juttuja ei tietenkään voi tietää ja harjoitella. Jonkin käytösmallin muuttaminen arjessakin on niin vaikeaa, miksi?

– Vaikka ihmissuhteessa on usein niin, että se riita tulee siitä yhdestä samasta asiasta. Vaikka yrittää että ei provosoidu, pysyy yläpuolella niin lopulta huomaa kuitenkin vain uhriutuvansa tai hyökkäävänsä.

– Egon sivuuttaminen ja oikeassa olemisen into – siinäpä haastetta, kun kyse on vaikkapa klassikosta nimeltä likaiset sukat. Voi kuulkaa tulla tietyssä mielentilassa semmoinen ärripurrivuodatus.

– Aikuinen on väsyneenä kuin lapsi, ei jaksa tarkastella tunteitaan ja olla tietoinen vaan levittää omaa kärsimystään kiukutellen.

– Mutta, tasapainoa kohti silti ❤

– No just näin. Paska tunne on paska tunne ja se ei millään zenillä muuksi muutu. Eikä tarvikaan. Itsen hyväksymiseen kuuluu myös omien huonojen puolien ja omien paskojen fiiliksien hyväksyminen. Anna palaa vaan!

– No näinhän se on. Ei kai kukaan jaksa loputtomiin Äiti Ammana täällä arjessa painella. Lopulta voi tulla vaikka rintasyöpä tai aivoinfarkti kun on kaiken paskan vaan kumonnut hymyillen sisäänsä.

Näillä mennään, tänäänkin…

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *